Näkymätön lapsi

Ei kukaan minua näe, ei huomaa,
ei tule mukaan hakemaan.
Olen näkymätön,
kun pukeudun toogaan,
valkeaan lakanaan.
Seassa aivottomien,
ja tunteilta rampojen.


Aikuisten vallan alla,
potkivat säälimättä
pesästä pois joutuneita.
Ne asuvat sillan alla,
ja auttavat pois polulta eksyneitä.
Enkelit mustin siivin,
ohitseni lentävät.
Missä on hyvät sydämet,
kun eksyneet niitä kaipaavat?

Minä palelen, vapisen, sillan
alla, mutisen huulin sinisin.
Paremman kohtalon mummon
ikkunalla, saa jopa
pelargonia talvisin.