Järki ja haaveet

Ei järki, ja haaveet
samaan päähän
saata pitäksi
aikaan koskaan jäädä.

Missä on alku,
ja loppu hikisten sanojen?

Kevät se jossain
salaa lanteita keinuttaa.
Miehet kadulla
treffeille minua
pyytää taas.
Levottomana pienet
tuulen vireet
hiuksia pyörittää.

Ei et salmiakkia
sinä tarjota minulle saa.

Tavaramarkkinat siitä
laulaa vuosi vuoden
jälkeen uudestaan.

En anna sinulle lupaa
leikkiä tunteilla.
Jalkani tukevasti
maan pintaa tallaa taas.

Vyön alle en ota iskuja,
minulla on elämän
kutoma paksu haarniska.
Se suojaa minua
ehkä liikaakin,
ja erakoksi
minut muuttumaan saa.