En tunne
katkeruutta,
uuden runon aina
kirjoitan ennen
kuutta.
Tahdon tavoitella
uutta tulevaisuutta,
pako paikkaa
horroksessa heräävän
ihmisen.
Missä on se vakaa
kova pohja,
jolle voidaan
alkaa rakentamaan
kivi jalkaa
rakkauden.
Pois piilotetaan
yksinäisyys,
hävitetään
maailmasta pois
liika itsekkyys.
Minä sirpaleita
aina liimaan kasaan
ruukun värikkään,
se piri pintaan
rakkaudella
täytetään.
Pitkää nenää,
sekä kieltä
yksinäisyydelle
näytetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti