Ajatusten
alivoima ei saa
mitään
kunnollista jälkeä
kirjalijan
keinuvaan kehtoon.
Törmään
aivojen hysteriaan,
en
saa sanoja mihinkään tarinaan.
Missä
on sanapiikkien vallankumous,
missä
elämästä kaikki lumous?
Niin
kuin kivirekeä vetäisin
perässäni,
niin raskasta on
tänään
matka huomiseen.
Uusi
aamu Joensuussa jälleen
koittaa,
sisälläni kuuluu
riita sointuja,
ne melodiaa soittaa.
Missä
on minun aamutee,
missä
kahvi pannuun lorisee?
Minä
heräsin aivan liian
aikaisin,
yö oli yhtä pyörimistä
minä
sisälläni oman sotani
aukaisin,
ja tyytymättömyyden
pommin
silmilleni laukaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti