Jää makaa aaltojen
uupuneiden päällä.
Kuka tanssikaan
heikolla jäällä?
Hän lienee liian
itsekkäällä
päällä.
Roolit elämässä
jossain
pimeässä kopissa
aina jaetaan.
Olen tässä omassa
elämässä tähti pääosan.
Näyttelen omaa
osaani, se on
ikioma elämänkerta.
Täynnä aihaa,
rakkautta,
lihaa, kiihkoa,
unohdusta,
katumuksen mustaamaa
verta. Ihminen aina
pikku hiljaa
riisutaan
nuoruuden
kauneudesta.
Minä kuivun, olen
kohta aivan kelo,
laho puu.
Suojeltu
kansallispuisto
ihmisten, se olkoon
mielikuva tässä
runossa
viimeinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti