Suru huntu

Suru huntuun, 
tänään sydän verhottiin,
kuolema niittää
kultaista viljaa,
tänään minä
olen surullinen,
olen aivan hiljaa.




Valo kulkee matkallaan,
päivän kasvot ovat
riutuneen naisen.
Hänen maailmansa
kansalaisen, suru
huntuunsa minut
tänään kietoo.

Bumerangin lailla
palaa tunteiden
palaava virta.
Tuulessa, ja tuiskussa
jalkojeni alla tunne
kivun polttavasta
laavasta.

Täällä olen tänään
teidän kanssanne,
olen sisarenne,
veljenne, joiden
kanssa aika
pyörii radallaan.
Minä kuljen läpi
tuskaisen maailmaan.
Päivien kasvot,
joskus ilosta,
riemusta hehkuvat.

Se ehkä riittää
sitä kylvää,
mitä niittää.
Sitä voi kirota tai
kiittää, päivien
vaihtuvat kasvot.

Kiitos, kun hetken
rinnallani kulkea
jaksoit.
Minä oman muurin
ympärilleni rakennan.
Teenkö vierailijoille
siitä liian korkean?