Yhdentekevää milloin olen, ja missä,
kanssa kenen, ympärilläni istuu
aina monta ystävää.
Sanat valuvat ujosti huuliltani,
hiljaisuus filosofiaksi, keskusteluksi
usein joukossa ratkeaa.
Kirjoitan, niin monta sanaa
teille ojennan, olen alku sadun,
taikka iskelmän. Voin pianollani
luoda uudensävelmän, silti olan
pienin osa tämän maailman.
Minua ilmankin tämä maailma
pyörii akselillaan, olen se pieni
kovamuru joka rattaassa kieppuu
omalla painollaan. Sana siellä,
täällä, tai olen erakonoloisella päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti