Minulla on kuplivaluonne,
kuin viimeisen muotilehden huone.
En voi kyseenalaistaa jonkinsorttista
Jumalista hahmoa. Maaliskuussa
täytän jälleen vuosia, elämä
voisi hetken vielä minua suosia.
Suljenko silmät, vaan saanko
punahohtoiset silmälasit lahjaksi?
Harmaa alku maaliskuulle,
lokki lentää vaappuen niemensuulle.
Minä oodin kirjoitan Joensuulle,
sointuja sovitan Sointulaan vieviin askeliin.
Minä pelkään jatkuvasti,
niskaan kaatuu uutislasti.
Ukrainasta kaikuvia uutisia,
surullinen mieliala, olen niin kuin kapakala.
Jähmettynyt, ja aivan turta,
asun lainalaatikossa, maaliskuu
jo malttamattoman harmaana
nousee taivaanrantaan.
Vielä jossakin asfaltin keskellä
kasvaa yksinäinen linnunlaulupuu.
Sydämeni laulaa laulujaan kera
linnun yksinäisen. Mieleni tuntee,
tunteen jokaisen, mitkä vuodenkierto
luo ulos maisemiin. Tuulikin osaa
valittaa, se etsii ihmistä vierelleen;
niin kuin minäkin. Yhä täällä
tuulta kuuntelen, olet enää
vain haalistunut valokuva,
jota salaa
joskus suutelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti