Sielua piinaa ikävä loppumaton.
Sytytä sieluni lamppu,
tahdon tähän pimeyteen
vähän valoa.
Huuliltasi tahdon maistaa
sen helmeilevän , kuohuvan viinin.
Tahdon juopua sanoistasi,
sinulle lähetän nyt tämän
piinaavan ikävän.
Antaako olla eikä
sinulle enää sanaakaan?
Tahtoisin unohtaa sinut,
ja tämän routaisen kaupungin.
En tiedä mitä muuta haluaisin,
näissä tuulissa pääni
vilusta särkee aivan liikaa.
Torstai toivoa puhaltavat
tuulet sen, minä yhä
yksin peiton alla palelen.
Silti olen tänään kaipuuni
keskellä hyvällä tuulella.
Kuvasi sinun, se on sieluni peiliin
ikuisesti liimattu kiinni.
Se keväisin valon myötä,
tuskaa aiheuttaa, muistot
versovat liikaa, kasvavat kuin villiviini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti