Minä rakastin sinua liikaa,
enemmän kuin laki sallii.
Tuhat runoa syntyi
siitä tunteesta.
Tarinaa keskellä helteen,
ja tuulessa tuiskujen.
Niissä
tarinoissa,
hiljaisuutta kuunnellen
voi kuulla jopa kuun kuiskaavan.
Saturnuksen renkaiden
suloista supinaa.
Richterin asteikko se
sinusta muistuttaa,
syntisenkomeamies.
Kai minulla petti järki,
sanoistasi, verrata voin
sinua maanjäristykseen.
Minä silloin olin taas
se pikkulettipää,
Leeviä ja LEAVINGISIA, kun
kuunneltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti