Aistein avoimin, tänään
päivänsyrjään kiirehdin.
Elämässä heikoin ottein
kiinni olen.
Missä polkuni on, joka
on osa tietä kohtaloon ?
Ehkä vielä hetkeksi rakkautta,
odottamaan
jään. Muistot eilisen,
ovat kirkas peili huomiseen.
Niin paljon viisautta
toivat vuodet matkassaan.
Murheet, huolet, olkapääni
painoivat kumaraan.
Silti yhä täällä uneksin,
muistan päivän valkean, kuin mustankin.
Hämärän hyssyjä, auringon kiloa,
elämäniloa, ne kätkin sydämeen.
Filosofia se siivin kevyin minua
ylöspäin kohottaa, huominen se
niskaani kiihkeästi huohottaa.
@ tanninen satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti