Sarvet kasvavat otsassa julman
hallitsijan.
Maailma se on isopallo vain, jota
potkitaan
jaloissa vallankahmijain.
Johonkin ryhmään kuuluu
meistä kai jokainen.
Minä sanojeni taakse pakenen,
aseellista
voiko olla ystävyys?
Aivojen lobotomia, kevät,
kesä, talvi, syys.
Sanojenjoukosta syntyy vain
yksinäisyys.
Missä asuu viisaus, missä
lainehtivat
viljavat pellot, missä
kukkivat kurjenkellot?
Siellä missä autiorauha
asustaa, sekä
munkkien tyyneys.
Luostarin rauhaa, sitä kaipaa
mieli,
hiljaista rukouskutsua,
kirkonkellon kieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti