Sunnuntai

Silmät kirvellen 

nauran kera enkelten.

Taivaalle salaa

vilkuilen.

Nyt ymmärtää mä yritän

tätä kiertokulkua elämän.

On aika kylvää,

sekä niittää pois,

ilman katkeruutta nämä

kasvuvuodet, jos elää vois.

En koskaan 

tyyntä toivonut,

vaan purjeeseeni tuulta

edespäin kantavaa.

Merenulapalla tahdoin

vain kuin tuulispää

purjeveneellä matkustaa.

On myrsky pois, vedenpinta

tyyni niin. Nyt sunnuntai

saapui. Lepään hetkisen,

ja kaihoisasti huokaisen.