Translate

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Satiiniset yöt



Ne satiiniset yöt,
sidoin muiston silkkinauhoin
kiinni kirjoihin, ja kansiin.
Ne yöt ovat menneisyyden,
ja rakkauden.
Ne haudattiin raunioihin
eilisen. Nyt katson kaipuun
peiliin, on aika pimentänyt
kiillon sen.
Nyt on aika huomisen,
aika uuden luomisen.
Yön tumma sametti,
taivaalle hiljaa laskeutuu.

Sen tähdillä koristaa
saa äiti maa, hetkeksi
hän taivaalla ratsastaa.
Sitten aika on palata
maanpiiriin armoton.
Nyt kutsuu menninkäisiä aamu
luoliinsa nukkumaan,
ne etsivät kauniita uniaan.
Pianoni silloin kaipausta soi,
nyt on aamu, ja saapuu
viimein päivä, ja kaikki sen työ..
Nyt musiikin alttarilla
sydämeni laulaa,
aariaa rakkauden.
Jo hiuksilleni laskeutuu aamu,
taivaalla sammuu Otavan,

sekä Orionin tähtivyö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto