Aamu

Aamu se ontui radalleen,

aamuyön puhalluksen

nurkissani kuulin.

Yö on lepopaikka

yksinäisten, jos

uni korjaa levon saa

hetkiseksi väsyneinkin paviaani.

Taas aamun viserryksen

kuulen, se on ääni varpusten.

Ei enää kuulu huhuilua pöllöjen.

Viimeyö oli yö

levollisten unien,

sain levähtää

maassa utopian.

Se tuli liian pian,

saapui keitaalle

aamun karavaani.

Otin malttamattomana

sen vastaan, aamu kahvein

helli kirjoittavaa lastaan.