Aika arpomassa muotojaan, vieterillä
vedettävämalli on historiaa.
Mummolan kello löi tasatunnein,
keskiyö ilmoitti itsestään.
Nykyaikoina, vain tikitys
muistuttaa entisajasta.
Patterit kestävät aikansa,
kesäaika virittänyt verkkonsa
maailman ylle
Huhtikuu vaanii arvaamattomana
nurkan takana. Minä heräsin
vähän nukutun yön jälkeen,
kalpeana kuin lakana.
Runojeni haamu, se korvaani
kuiskaa, kertoo ajasta.
Loppuun palaneet ajatukset,
avaavat sunnuntaiaamun.
Ovi avoinna tähän päivään,
annan ajatuksilleni vallan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti