Kaikki turhuus on jo
riisuttu pois.
Hiukset hopeana,
kruunulla vanhuksen.
Kukaan ei kai voi nähdä
lävitsesi menettämääsi
nuoruuden kauneutta.
Sitä nuorta Punahilkkaa,
joka pelkäsi isoa
pahaa sutta.
Äitiäsi sinä kaipaat,
luulet olevasi lapsi.
Kannat kärsimättömänä
taakkaasi, muutut kamalaksi.
Horisontti joka on edessä,
on kaihin sumentama,
elämän ehtoontie,
on hävinneiden muistojen
rumentama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti