Sinä yönä syntyivät hauraat jäät,
hyytyivät veden valumisesta räystään päät.
Alkoivat syksystä erkanemaan kylmemmät säät.
Silloin olivat syksyn, ja talvenhäät,
ne valssia tanssivat luonnonajat kovin itsekkäät.
Olin jäisestä lemmestä aivan turta, ja
kirkkaimmat tähdet saivat taivaan valosta sykkimään.
Muutos huomaamattoman raju, sinä yönä hävisi
kaikesta ajasta järki, sekä taju.
Yhdessä olemme, toki emme, ylpeyden keskellä
nielemme vain kyyneleemme.
That night was born brittle ice,
shutting down water run-off ends of the eaves.
Began to diverge from autumn colder weather.
Then were the autumn and winter weddings,
they danced the waltz natural to think very selfish.
I just love the icy numb, and
the brightest stars in the sky were the light beat.
Change discreet storm in the night lost in the
all of the time common sense and savvy.
Together, we are, of course, we are, in the Midst of pride
just swallow the tears.