Taivas oli helteestä raskas,
yön pilvet painavaa hattaraa.
Niin pihan puussa lauloi rastas,
ja minä aloin laulaa sen kanssa
yhteistuumin aariaa.
Olin se nainen, joka astui pihatiellä
punaiset helmat heiluen.
En voinut kyyneleitäni niellä,
vaikka yö oli kaunis, sekä ihmeellinen.
Päivän paahtamin kaneli jaloin,
minä tietäni eteenpäin taivalsin.
Mustat hiukseni tuulessa keinuen,
villisti vilkutti puiden oksien välistä tuuli.
Minä olin se verevä, muodokasnainen,
olin se eloisa punahuuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti