KEVÄT

Missä on se pikkuinen poika,
joka nauravin silmin
taittoi kukkasen niityltä
kesäiseltä.
Missä se pikkuinen tyttö,
joka mansikan maistoi
niityltä metsäiseltä.

Sielussani piilossa,
kaikkien turhien muistojen alla.
Alla arpisten haavojen,
joita sitoa osannut en.
Aika on varttua kasvaa maan,
aika on kevään,
onnen, sekä lemmen maailman.

Kesää kohti käy keijujen tie,
siivin kostein lento
joskus tuskaisaa lie.
Aika on puhjeta pajun kukkaan,
aika on kasvaa nurmen nukkaan.
Aika on paljon erilaista,
tuoksua mirhamin,
eri maista.

Jotakin tuoksua
tuulen tuomaa,
tuijotan sulavaan
kanavan uomaan.
Kevät keikkuen,
se tulla saa 
lokkien siivillä ratsastaa.