Pienen hetken minä nukun vielä
talven vallan alla horroksessa.
Ilman iloa, auringon
jatkuvaa kiloa.
Sielussani soi blues.
Herätä minut hellästi,
herätä suudelmalla hellällä.
Hetken verran
pysähtyy aika,
rattaissa narisee vanha taika.
Ei ole satamaa ilman laivaa,
ei merta ilman vettä,
ei elämää vailla viihdykettä.
herätä suudelmalla hellällä.
Hetken verran
pysähtyy aika,
rattaissa narisee vanha taika.
Ei ole satamaa ilman laivaa,
ei merta ilman vettä,
ei elämää vailla viihdykettä.
Minä tänään vielä melankolian
kourissa hetken vikisen.
Sitten valon herätessä täyteen
kukkaan herään tanssimaan.
Eikä yhtään haittaa tee vaikka
olisin kömpelö, ja kaatuisin.
Silloin tartun hetkeksi
nurmen nukkaan , ja herään
taas elämään täysillä takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti