Minä löysin
itseni, ja
taas jonnekkin
kaus hukkasin.
Lepään tyynien
sanojen poukamassa.
Olen siellä
onkimassa,
saaliiksi saan
harmaan sanan
laikukkaan.
Jostain aina
saapuvat
oikeat sanat,
väärät valinnat
kynsilleni nopeasti
lyö.
Missä on pyörät
stressaantuneiden
ihmis hamstereiden?
Minä niihin enää
eksy en, olen
aivan tyyni. Sanoja
tuskin enää
minnekään
pakenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti