Unohdus se on varjo
lempeä.
Tyyneys, rauhan tunne
hempeä.
Tahdon siellä
hetken viivähtää,
silloin kuin aika
liian raskain
rattain elämää
pyörittää.
Kevät täällä jo
keinuttaa
lanteita alta
toppatakkien.
On aika riisua ne
joutuen,
maahan kevään
vaeltaa.
Siellä unohdetut
sielut
levottomasti alkaa,
pesää rakentaa ,
majaa haave kuville
rakkauden.
Minä menettänyt
olen sen
kipinän, joka
kevään saa
levottomiin tuuliin
kekäleestä
syttymään. Missä
on se tunne
ihmeellinen? Tunnen
sisälläni
vain kaiun sammuneen
kaipauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti