Nooran nukketalo

Olin kuin Noora nukke talossa,
onnellinen vain sen ulkopuolella,
silloin kun ulko-oven Noora
kiinni pani.
Vankilassa valtavassa,
hirmuvallan alla.
Nainen tossun alla,
alistettuna poljettuna.
Olisin ollut vahva, sekä
onnellinen, jos olisin
tuntenut itseni kotini
katoksi.
Tunsin itseni eteisen
kynnysmatoksi.


Noora nukketalostaan,
karkasi maailmaan.
Tuuliin sen, virran
vietäväksi.
Myrskyjen armoille,
luuli onnen löytäneen
valitsemalla vapauden.
Myös liika vapaus on
on kahle ihmisen.
Aina Noora ei voi vapauttaan
rakastaa, joskus kaipaa
sitä ahdistavan kodin vankilaa.