Yksinäisyys, ja moraali
ohjaa kirjailijaa.
Vajaus aivosoluissa
, hyvä on joskus
yksin olla no, aivan
liian usein
olen vailla
aikuisseuraa.
Sinun hengityksesi
kutsuu minua
kuin mehiläistä
makea hunaja.
Minun silmäni ne
silloin ovat
kuin kaksi timanttia
taivaalla
Selkääni pitkin
valuvat pitkät
hiukseni, ja ne vain
öisin
puen ylleni.
Tahtoisin olla tyyny
joka
sinut nukuttaa,
rintani ovat
kutsuvan pehmeät.
Minä sinua kohti
tunnen hellyyttä
kunnioitusta, ja
paljon rakkautta.
Sinun rakkaus ei
ole koskaan
minulle tarkoitettu.
Olen paratiisista
pois karkoitettu.
Mutta tähdet
taivaan yllä lohduttavat
minua kirkkaina etäisellä syleilyllä.
Vielä yksi päivä
minulle saapuu,
se on kylmä
huominen?
Alkaa taas pois tämä
yksinäisyyden
luominen. Tässä
laaksossa
en kuule mitään en
näe ketään.
Ei kukaan hiuksiini
tahdo sukeltaa.
Isäni hän oli
raaka kova mies,
simputtajaksi moni
alokas hänet ties.
Oli kouluttaja
ammatiltaan
Hän opetti minulle,
miten ase
ladataan, ja maata
puolustetaan.
Hän valvoo nyt
päällä pilvien,
vapaa silti hänen
vallastaan
kai koskaan ole en.
Mutta mieli on kuin
valtameri
Salaperäinen ja
tumma keskellä
myrskyjen.
Sinun hengityksesi
kutsuu minua
kuin mehiläistä
makea hunaja.
Minun silmäni ne
silloin ovat
kuin kaksi timanttia
taivaalla
Selkääni pitkin
valuvat pitkät
hiukseni, ja ne vain
öisin
puen ylleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti