Käy yli pääni
marsalkan ääni,
niin sekoittuvat
todellisuus,
ja unet eilisen.
Missä on hullu
katse,
missä kiilto peilin
kuhmuisen?
Kuulen päässäni
tutun äänen,
mutta enää näe
mitään en.
Se ääni on vain
jäännös energiaa
takaa vuosien.
Katson taivaalle, ja
on täysikuu,
se on aivan liian
pyöreä,
ja auringonvalo
siitä ulos heijastuu.
Vuodet ohitseni
virtaavat
elämän särkeminä
sirpaleina.
Valo on puhki, nyt
eivät syty
tähtilamput
kodeissa yksinäisten.
Lompakko täynnä
vääryydellä
hankittuja rahoja,
ähkyyn syötyjä
pulleita mahoja. Ei
ole lämmintä
ilman rakkautta.
Jäljelle jäi
joukko ystävien,
hän karkotti
luotaan kaiken rakkauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti