Iltayö
istumassa
naamakirjaa
vahtimassa
aamuyö
samaa rataa kiertää jaksaa.
Mitä
tämä unettomuus minulle maksaa?
Naapurissa
kolisee
joku
kotiin kapakasta
raahautuu
.
Uneton
yö on takanani
puhelimen ääni aivan tauoton,
missä
kaikki kadottamani unet on?
Minä
tahtoisin tarttua uneen kiinni,
niin
kuin kieli kylmään rautaan.
Nähdä
unta meistä maailman hylkäämistä enkeleistä.
Sinä
yhä käännät sielussani kivun kääntö piirin
teroittamaa
veista. En sille mahda mitään,
ei
minulla ole suojakilpeä sille, en voi väistää peistä,
Minulla
vielä on sisälläni joku toive,
kivuttomista
lepoa antavista öistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti