Translate

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Vuoroliikettä

Meri rantaapäin iskee
aallonharjan ilkkuen.
Niin tuulet pieksävät
kasvoilemme uurteet.
Minä tiedä en miksi
epäilen, että voitko
minua rakastaa.

Öisin pimeyden
keskellä katson
jokaista tähden sakaraa.
Muistelen kesänlämpöä,
ja sitä lakanan verhoamaa
miehen pakaraa.

Niin liian ankaraa
voi olla elo ihmisen.
Vuoroliikettä aaltojen,
keinuen kehdossa

äitimaan tuulisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto