Arkisin

Tähdet nuo timantit taivaan kaaren

tiaran. Niiden alle usein haaveillen

nukahdan. Tunnen kuinka horisontti

ravistaa pois yltään salaisuuden

verhon. Minä unessa avaruutta

kuorin lailla oravan, tutkin sen

pintaa kuin halkaisin tammenterhon.

Olen päässyt hyvin jyvälle,

uppoan ajatteluun syvälle.

Olen osa joukkoa suurten filosofien,

minä joka olen arkisin vain

tällainen pieni nainen,

kuin maan matonen.

Unessa aina kaikkea mahtavaa

tehdä voi, kuulen ilman

unta kuinka maan päällä

tuomiopasuunat kaikuen soi.

Jälleen luokseni lensi tuo

oikutteleva aamun koi,

ja saapui maanantai.

Uuden runon taas luoda

sisältäni kirjailijan minä sai.