Se aika joka ei
koskaan
enää palaa, se on
piilotunut
kultaisten muistojen
patinaan.
Elämästä
poistuneiden askelten
ratinaan. Asuu
lämpimissä
muistoissa. Minulla
on niin
vähän, mutta silti
niin paljon.
Ettei voi kuin
elämää
kylliksi kiittää,
näitä
sanoja minulla kyllä
riittää.
Ympäri Suomenniemeä
on
ystäviä
lapsuudesta asti,
ulkomailla blogini
lukijoita
valtavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti