Päivän päättyessä

Päivä päättyi outoon
melankoliseen säveleen.
Tahdon vain unohtaa
sen pahan muiston,
joka pimentää voi
aurinkoisenkin puiston.
Kaduilla autioilla
kirkuu maaliskuussa
syntymä päiväni yönä
kirpeä pakkanen.
Hullua melankoliaa,
sitä riimit riivatut
sisälläni pyörittää.

Eilinen narrina
minua pyöritti
maailman toreilla,
soittaen tuuli urkuja.

Sisälläni suunnistan
oikeaa polkua etsien. Kaipaan
jonnekin mistä
näkisin pimeyden
keskellä valon pilkahduksen
joka on pää tunnelin
josta näen huomiseen.

Paha muisto estää
ajatusten esteettömän luiston.
Tieni vie nyt reunalle
jyrkän suiston.
Tahdon nyt lohduttavaan
uneen sukeltaa, pois
työntää pelon tunteen
huomisen.