Kevytkenkäinen kevät

Luoksemme kevät kulki,

syliinsä sulavaa luonnon sulki.

Helisi ilmassa helmipöllön huhuilu,

Puskissa, pensaissa soi peikkojen,

menninkäisten panhuilu.

Keijukainen tunsi itsensä liian

keytkenkäiseksi, ja kevät

muttui vallan ihmeelliseksi.

Se heräsi ennen aikojaan,

sai helmikuun lopun

sulavien vuori purojen tahtiin

tanssimaan.

Maaliskuu tuskin malttoi

saapua, kun alkoi lapissa

lumiaidat kaatua.

Minä kipeän selkäni takia

istuin jooga asennossa,

ja kirjoitin oodia kimmeltäville

hangille. Keijukaiset kujeillen

lensivät ikkunasta sisälle,

ja istuivat nauramaan

minun hiuksille.