Mustan
marraskuun kylmä
routaan
viilenevä poski
on
kaipuulle, ikävälle
se
upottava vaarallinen koski.
Minä
kylven melankolian
mustassa
vedessä. Vielä on
pimein
aika edessä
ennen
kuin valkeaan vaippaan
Äiti
maa puetaan. Silloin talven
sekä
syksyn häävalsiin
yhtyy
koko joukko menninkäisten .
Sieluun
ankkuroitiin pimeys
paksuin
vahvoin ketjuin. Minä kaipaan
mustan
sametin syliin tanssiin
kanssa
pimeyden; syksyn
viimeiseen
valssiin.
Ehkä
luonnon kiertoon
joudun
askelmaksi
maatumaan
mullaksi maan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti