Joskus tunnen olevani joutava
haiseva, resuinen tiskirätti
jonka joku jonnekin
unohti , kuivumaan jätti.
Tuulissa maan sieluttomat
piiskavat toisiaan, ja hyvyys
korkosaappain maahan poljetaan.
Jäljelle jäävät murskatut
oljet vaan, veli siskoa
pilkkaa, ja kahleet puristavat
nilkkaa. Minä haluaisin
pois jo luopua liekistä
elämän, mutta kasvatettava
on vielä kaksi Eevan tytärtä
samasta istukasta. Kaksi
peilin heijastamaan kopiota
jotka synnytin kohdun simpukasta.
Voi vuotavat valuvat virrat
sekä elämän ehtoon pirrat
mustat lampaat, karitsan kallo,
ja hampaat. Soudat, huopaat
hylkäät meidät, syöt leivät,
pöytä on puhdas pyyhitään
se ; vaan tiskirätti on haiseva esine.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti