Riimien riekaleet niistä
tuskin hyvän vaate kerran teet
sänkyjen juoksu kuja se
on himon hikikarpaleiden
juoksu hauta kovin luja
ilman rakkautta en ole
mieluummin ilman rikkautta.
Tolpalta tolpalle halki
maiseman, taxit yössä kiiruhtaa
minne matka jälleen viekään
sinne yksinäisyys löytää
tien muita paremmin.
Rakkaus ei pysyvää pesää
ehkä minnekään tee.
Löysin jotain suurta jonka
liian pian kadotin. Kuka toista
rakastaa, ja se hetki kun
rakkaintakin vihaan eikä sille
tunteelle mahda mitään, ei
rakkaudelle kukaan oikeutta
tee. Sinä et saavu milloinkaan
silloin kun maailma liikaa
ihmistä ahdistaa.
Seinällä kello takaperin
aikaa alkaa mittaamaan
aika portin yli ehkä hyppäsin.
Sinä olisitko minulle Herra Teräs
sinulle neiti Safiiri olisin.
Kaikki on liian epätodellista
minä hukkaan liian monen
minuutin, ja pieni annos
pyhää vihaa, pisteliäänä
herjaa heikkoa lihaa
rakkaus se kohta hallan
lailla jäätyy jääruusuksi
kuistin pimeinpään nurkkaukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti