Ilta tummat verhot
vetää taivaan rantaan
yön tullen kerubit
mustat pimennys verhot
niiden päälle kantaa.
Niin pimenee maailman
jokainen tontti,
ja raskaan hämärän
varjon saa kirjailijan fontti.
Raukeus laskeutuu silmä
luomiin, ja Nukku Matti
jotain outoa silloin juonii.
Ehkä liian vähän on
hänellä jäljellä uni hiekkaa,
tai jossain sadussa
ritari teroittaa teräs miekkaa.
Ei kirjailija tahdo vain saada
unta, hän toivoo lokakuun
lohduttavassa sylissä
vain lempeää talvea,
ja sopivasti lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti