Elämässä pitää varautua
kaikkeen pahaan tuntea
tuskaa, kun kivi sydän
pukeutuu haarniskaan.
Heikko itkee, kunnes
veripisaroiksi muuttuvat
kyyneleet. Minkä sille
mahdat mitä sille teet,
kun pahuus puskee sarvet
läpi nahkan. Ei lepoa
rauhaa aika tuo, vain
vampyyrin lailla
maailma virtaavan
ilon ihmisestä pois juo.
On joskus luovuttava
taistelusta, juovuttava
kyynelistä. Kuoltava
elävänä ruumiina paikalleen.
Tuska naulaa kielen
seinään kiinni, ja mykkä
kuurolle ei osaa viittomakielellä
kertoa kaiken tarvittavan
herättävää sanomaa.
Maailman lapset ne kasvot
uutiskuvien, näen aina
kaikkialla kärpäsiä silmissään.
En pysty hätää kärsimystä
pois häätämän.
Ikävä, kaipaus se on kuin
aamukaste, joka yön
väistyessä ihmisen ristille
naulitsee ei sitä pakoon
pääse ei auta lohduttava
aamutee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti