Haaveiden pakotie saa
sisälleni katseen tyhjän
kasvamaan, se on kuin
eksyneiden erämaa.
Kuka pelkää huomista
hän on herkempi kuin
toinen, tämä rakkauden
panttilainaamoiden
kotimaa opettaa meitä
vain Kelaa vastaan
sotimaan. Ihmisiä luukutetaan
paikasta toiseen.
Asunnottomuus se on
ainoa joka ei kasva kultaa
tai kunniaa.
Virtaa suonissani rakkauden
suuri kaipuu, ja vartalon
kaari taipuu kohti kyyneleiden
satamaa. Kuljen kohti
loputonta tyhjyyttä edessä
on luopumisen vuodet,
ne olemattomat rakkaan
syleilyt. Pako tietä tarvitsen
minne tien viitta ohjaa,
tahdon jonnekin lämpimiin
vesiin kellumaan missä
ei ole muta pohjaa.
Ei ole oikotietä onneen,
ei pika polkua rakkauteen.
Mitä minä niille tunteille
teen, kun olen paljon
herkempi kuin toiset?
Sanat sisälläni lisääntyvät,
kasvavat kuin iloiset loiset.
Tanssin köyden päällä.
Tämä maailma suuri sirkus areena
on. Tämä on kotini
maailma sekä alamaailman lait.
Sinä ystävä siellä jossain
saitko täällä sen mitä hait ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti