Apatia hiipii yön reunasta palan tahtoo puraista pois.
Parempi täältä olisi haihtua usvana pois
ennen kuin halla raiskaa maan.
Minä omat juureni isken kallion uomaan
sen halkeamaan. Lokakuu lentää kohta pois lailla
viimeisten puiden lehtien.
Minä hämärän hyssyyn kapaloin
ihmisen ikävän toisen luo.
Muistan vielä sen ajan kun vatsasi kaaret
hyllyivät kuin suo vahan hetekan tahtiin
ullakolla ukkosmyrskyn mahtiin.
Missä rako railo upottaa juuret nuo jotka
tahtovat liian pian irrottaa otteensa päästäkseen
äiti maan luo mullan alle.
Siellä on paikka maailman kehdon
keinunnasta luopuvalle.
Suo kuokkaa kaipaa ja Jussia myös.
Kerubit pyörittävät hyppy narua taivaan rannassa
odottavat kuka hyppää maailman pyörästä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti