Illalla menen rauhassa nukkumaan,
kun sen hetki on,
tunnen silti sisälläni
revon tulien tanssin
sekä loisteen kuutamon.
Pöllö öisin ikkunan takana huhuilee,
eikä yön ritari uneen pian matkaa tee.
Yö ei tahdo uneen nukuttaa
naista joka sisällä laava
virtaa kasvattaa. Sinä tyynenä
käyt nukkumaan, minä öisin
valvon vaan, ja tunnen kiiman
kiiltomatojen sekä yön myskin
tuoksun kaihoten.
Aivan niin täysin koditon
on ihminen pariton, on
siskoton, ja veljetön
kurja kulkuri maan. Ei pysty
mihinkään paikkaan juurtumaan,
ei kukkaan puhkeamaan.
Ei jatka sukuaan, ei vaihda
tanssipukuaan, hän kaipaa vain,
ja ikävöi, ja sisällä ihmisen blues soi.
Kaiken viinin lasistaan joi
viimein aamun koi, ja aamuaurinko
yksin ilakoi, kun yön valvottuaan
väsynyt on ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti