Aika kuiskaa hiljaa
tuuli tuutii tuonen viljaa
väräjää veden pinta
hämärän kaislat laulavat
aaltojen alta kuuluu ääni
joka hivelee hellien
kylmää sisinpääni.
Lokakuu lohdun pimeys
tuo hämärän hyssyn
kirjailijan käsien luo.
Minä silitän aikaa
kiinni siitä saan,
ja valjastan vuosien
renkaat tähtien pölyä
kannattelemaan.
Kuka omistaa lapsen
mielen, ja vanhuksen
viisauden, saa villiä
vapautta kantaa alla
taivaan pilarien.
Minä käännän vuotteni
jäljellä olevan viitan
kohti ulappaa auerta
tuota, joka hiljaa valittamatta
odottaa jääkantta.
Kevyt tanssiva
usva hellien välissä
puhurin puuskien
tanssittaa hyllyvää
syksystä suota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti