Yön sydän sykkii
villinä
unettomuus bluesina
ilmassa soi. Tunnen
kuinka melankolia
yössä laiskasti
ilkamoi.
Syttyy aamuyöllä
silmät
katu lamppujen,
ja usva hiljaa
pisaroiksi
tiivistyy. Unettoman
sisällä kaipaus
ontoksi
tylsyydeksi
muodostuu.
Kuivaa kurkku,
kuivaa suu.
Tuskin tässä
mielen tilassa
mikään taiteellinen
onnistuu.
Suru, ja suuri
rakkaus,
ne ovat kuin
vaalittava
bonsaipuu.
Kirjailijan sisällä
kuhertelee
ajan villi
kyyhkynen,
ja vaatii tarinaa
kirjoittamaan ,
kunnes on aika
hiljaisuuden.
Sitä ennen
kirjoitan
teille tarinan
uuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti