Satoa kantavat sanani,
loppumaton on niiden vuo,
pilkut, ja pisteet,
tahtia, tempoa lauseesiin tuo.
Joskus runo on kuin
upottava suo, on rakennettava
pitkospuut, että voi
kulkea järjellisen ajatuksen luo.
Matka ajatuksiini, se on
malttamaton, minun
liian kiire aina perille on.
Liian virran alla.
minä olen, elän virran jakajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti