Ikävä

Kipeä tyhjä sielu,sisälläni kirvelee.

Raskas taakka on ikävä,kaipuu täällä

elämämme tiellä.

On meitä monta särkynyttä,liian monta muukalaista,

kaipaamassa toisiamme.

Olen oppinut tuntemaan unien

lohdutuksen maan.

Oppinut kuinka vähilläkin

eväillä voi toista rakastaa.

Aamuauringon loistaessa ikävöin sinua siellä.

Tässä päivän lämmetessä rakastan sinua vielä,

ja keskipäivän koittaessa sydämeni tiellä.

Ikävä kuin puukon iskuin sydämeeni nimesi

tatuoi. 

Maailma se täyttyy uutisista vieraista maista,

minun kaipuuni ei ole katoavaista, se

kaikuu kallioista , nousee usvana

kesäöisin soista.