Kaipaus

Minulla on komero täynnä

luurankoja, siellä on piilossa

rakkaus, sekä elämän ensiapu pakkaus.

Joskus tunnen sisälläni villiä värinää,

onko se vain maapallon akselin tärinää?

Minä rakkautta tunnen sinua

kohtaan, se on minuun piirretty

kuin tatuointi otsaan.

Silti minä en kerro sinulle

sitä ehkä koskaan, annan

se tunteen hukkua tämän

maailman moskaan.

Nyt on pieni hetki tässä kun,

en tahdo hidastaa elämässä,

jalkani pomppivat, kun

aika katoaa horisontin taa.

Pääni on täynnä sanoja,

tukahdettuja tunteita,

minä olen tässä, sinä olet

siellä jossain itseäsi etsimässä.

Aika ajoin kaipaan sinua,

ei ole minun asiani tätä

tunnetta kasvattaa, se joskus

pois katoaa, kun aika

keuhkoistaan kaiken

elämäni ulos aivastaa.

Sen jälkeen en kärsi enää

kaipauksen vaivasta,

nurmikon alla silloin

minä tyynenä makaan

kasvot kohden taivasta.