Maa , ja kansat sen
kuunsiltaa unelmissaan
kulkien, on kuin harhaileva
joukko zombien.
Osattomien joukko
esiripun noustessa
istuvat katsomossa
maailman torin.
Voimien vähetessä,
kuka kohottaa maljan
huulille heikon ihmisen?
Elämän loisto joko se
himmeni pois?
Mikä huomisen sokeri,
elämän suola olla vois?
Täällä vahvat heikkoja
sortavat, ihmismassa
kuin muurahaiset kekoon
maailman aarteet noutavat.
Huokaus huulilta karkaa
huolestuneen runoilijan,
mitä teille tänään
täällä kirjoitan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti