Kynnyksen takana
koko
hela maailma,
ja huimaus iskee
kirjailijaa kalloon.
Hän tarttuu kiinni
oven pieleen, melkein
kaatuu lasten
jalkapalloon.
Niin joskus vähän
tarvitaan,
pieni sana joukko
tarinaa kertomaan.
Minulle ojentakaa se
orjanlaakeri seppele,
sen hiuksilleni
laitan
sitten, kun huimaus
ohi on, eikä pelota
minua enää
ollenkaan
maailma tämä
paikka
arvaamaton.
Nyt ylitän kynnyksen,
ja oven viimein
aukaisen.
On kynnys aivan matala,
ei sitä kukaan
korota,
ei vaarallinen ole
lainkaan.
Uutiskynnys toista
on se
silloin laitan pillit
pussiin,
ja kiireellä
sisälle
pois ihmisten
silmistä pakenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti