Jossain vaiheessa elämää olin
rakastunut sinuun,
nyt seuraat elämässäni mukana
lämpimänä
turvallisena varjonain. En pelkää
niitä varjoja
ollenkaan ne saa villit muistojen
vibraatot
aina aikaajoin soimaan sielussain.
En minä sille voi tehdä mitään,
vaikka
vaeltaisin länteen taikka itään.
Käännyt hetkeksi taaksepäin
katsomaan,
ei eilistä voi aina paetakaan, on
hyväksyttävä taakka eilisen,
kadonnut on hetkessä pelikuva sen.
En minä sille mitään voi tehdä
en voi kasvattaa siipiä, en pois
lennä.
Kulman takana on aina huominen,
mitä tuo mukanaan tuulet sen ?
Käänny hetkeksi minua katsomaan
näet nyt ystävän, jos välität
minusta yhtään.
Minä tunnen sisälläni lämmön
eilisen,
se ei katoa milloinkaan. Nämä sanani
saa tuulen tanssimaan, minä villiin
vibraattoon käyn kanssa aron ihmisten.
Olen luonnonlapsen kaltainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti