Paukkuvat palkeet helteen
hektisen, minä unelmoin
kesästä hetkisen.
Sinä olet virta joka minua
liikuttaa, keinuvat lanteeni,
sisälläni tunnen elämän
suurimman kosken kuohunnan.
Muutan muotoa , perustukset
elämän tärisevät ,sylini
on täynnä polttavaa laavaa.
En hetkeen tunne yhtään elämän
tuskaa, en tunne ainoatakaan
stigmaa, en vuotavaa haavaa.
Juhla, ja arki rinta rinnan
täyttävän elämän maljasta
piripinnan.
Minä aina maksan sen kalleimman
hinnan, rinta rinnan, sovinisti
sekaisin arvomaailmani pisti.
Poukamassa rakkauden on
aivan sama miltä näyttää
rakkaudesta riutunut ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti