Translate

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Rakkaus

Rakkaus kuin raippa piiskaa
selkää, silti en sitä pelkää.
Hammasta puren, en itke
kyyneltäkään.
Korvissani kuulen villiarojen
vinkuvat tuulet, vasta tuuleen
kuljen, rohtuvat huulet.

Jossain kaukaa mustalaisten
leiri muistuttaa olemassa olostaan,
se on niin kuin myyrä yhdyskunta
salaa nousemassa koloistaan.
Tuli tuo nuotion tuoksun,
villin värisevän laulun vibraton.

Silloin minä vielä muistan
villin huuman, vartalosi
joka tuuman, kylkesi kaaret
kiiman, hien juoksun.
Kuinka monta kertaa vielä
petynkään, aurinko nousee,
laskee jälleen. Minä nimesi
kirjoitan aron hiekkaan,
näen kuinka se siitä
pian pois katoaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto