Rakkaus

Rakkaus kuin raippa piiskaa

selkää, silti en sitä pelkää.

Hammasta puren, en itke

kyyneltäkään.

Korvissani kuulen villiarojen

vinkuvat tuulet, vasta tuuleen

kuljen, rohtuvat huulet.

Jossain kaukaa mustalaisten

leiri muistuttaa olemassa olostaan,

se on niin kuin myyrä yhdyskunta

salaa nousemassa koloistaan.

Tuli tuo nuotion tuoksun,

villin värisevän laulun vibraton.

Silloin minä vielä muistan

villin huuman, vartalosi

joka tuuman, kylkesi kaaret

kiiman, hien juoksun.

Kuinka monta kertaa vielä

petynkään, aurinko nousee,

laskee jälleen. Minä nimesi

kirjoitan aron hiekkaan,

näen kuinka se siitä

pian pois katoaa.